kohti parempaako?

Vaikka minulla meneekin nyt kivasti niin on joitain kiusantekijöitä minua häiritsemässä. Niitä on mm. nielemisvaikeudet syödessä, jonka takia pelkään koko ajan vetäväni väärään henkeen ruokaa ja tukehtuvani. Tuntuu kuin nieltäessä ei kurkussa olisi tuntoa. Lisäksi tulee välistä hengittämisvaikeuksia ja tavallaan kuin "unohtaisin" kuinka hengitetään. Toiseksi pelkään olla veitsien lähettyvillä kun iskee pakkoneuroosit että sillä pitäisi jotain lyödä (tiedän sen olevan aivan yleinen pakkoneuroosi, mutta eipä se paljoakaan auta, kun välistä ottaa voimille taistella itseäni vastaan). Kolmanneksi, tuntuu välistä että jalat lähtevät alta ja että niistä lähtisi tunto, etenkin suihkussa ollessani ja ihmisten ilmoilla liikkuessani, esim. kun oltiin kurssilaisten kanssa viikko sitten keilaamassa. Neljänneksi nyt aivan uutena minulle on ruvennut tulemaan sellainen pakkoneuroosi että julkisilla paikoilla pitäisi möläytellä asioita joita en tahtoisi todellakaan möläyttää ja vaikka kammottaa olla ihmisten huomion keskipisteenä. Lisäksi meinaan kilahdella pitkään toistuvista äänistä, muistissa tapahtuu pätkimistä ja välistä tulee muutenkin mielessä pätkimistä ja käsi sekä jalka nykäyksiä sekä aamuisin herään välistä siihen kun olen vetänyt sylkeä väärään henkeen kun leponex aiheuttaa liiallista syljen eritystä. Tänäänkin kun käytiin kurssilaisten kanssa teatterissa niin piti taistella itseni kanssa etten jotain alkaisi möläytellä (vaikka ahdistikin se ihmispaljous) ja lisäksi tuntui että kohta kilahdan kun jossain vaiheessa esitykseen kuului toistuvia ääniä. Pidin kyllä esityksestä muuten. Olen myös huomioinut että nykyään jos puhun jotain Matista tai hänen kavereistaan niin meinaan välistä saada siitä paniikkikohtauksen, sydänkin rupeaa kovasti silloin pompottamaan ja alkaa tärisyttämään jmv. Tässäpä näitä kiusantekijöitä jo tulikin ja ne vaivaavat nykyään lähes päivittäin, enkä oikein tiedä mistä ne johtuvat kun muuten menisi ihan hyvin.

Unohtui mainita että lääkkeiden lisäksi minua saattaa syötättää myös se etten ole pariin kuukauteen polttanut tupakkaa. Joinain päivinä syön 1-2 nikotiinipurkkaa päivässä ja välistä en yhtään vaikka olenkin polttanut 10 vuotta. Humalassa kuitenkin tulee poltettua enkä ihmettelisi muutenkaan sortuvani kun lopettaminen tapahtui hetken mielijohteesta. Olen huomannut että polttaessani jännitän enemmän. Nikotiinipurkat laittavat välistä vatsani sekaisin. Nytkin tekisi mieleni tupakkaa. Lisäksi minulla on vuokranantajan lupa polttaa sisällä.

Tulinpa juuri jokin aika sitten taas kurssilta. Siellä on sellaisia harjoituksia joiden vuoksi olisin vielä vuosi-pari sitten juossut karkuun ja jättänyt koko kurssin. Tänään varsinkin oli aika vaativia tehtäviä, joista ennen varmasti olisi tullut kova paniikki päälle ellen sitä ennen olisi jo juossut karkuun. Ehkä hieman rohkeutta on tullut minulle lisää ja huomattavasti itseluottamusta sitten Matin ajoilta, jolloinka tunsin itseni täysin arvottomaksi.

Molisija kisu saa nyt aamuin ja illoin erästä serotoniiniin vaikuttavaa reseptivapaata lääkettä ja on hieman rauhoittunut, ainakin täällä porukoilla ollessa. En sitten tiedä alkaako sama mekkalointi taas uudestaan kun lähdetään takaisin asunnolle. Aijemmin sillä oli erästä haihdutinta joka pistettiin pistokkeeseen että se haihduttimen hajut olisi levinneet koko asuntoon, mutta siitä ei kisulle ollut mitään hyötyä. Pelkäsin ja hieman pelkään edelleenkin että saisin vielä varoituksen asunnollani kissan molinan ja mekkaloinnin takia.

Olen pulskistunut aivan liikaa sitten viime syksystä lähtien ja laihduttaminen tuntuu paljon vaikeammalta kuin ennen, ennen se on ollut minulle aika helppoa. Yhdet lääkkeet lihottavat kun koko ajan tulee vastustamaton syömisinto, onneksi kuitenkin sain siihen yhden lääkkeen joka hieman helpottaa syötätystä, sitä on käytetty myös laihdutuslääkkeenä. Aluksi se toimi tehokkaasti mutta nyt syötätykset on alkaneet taas tulla takaisin. Tässä kuussa on taas vanhenemispäiväni eikä se ainakaan vähennä kilojani. S koon vaatteeni eivät enää mahdu päälle, joten olen joutunut ostamaan isompi kokoisia vaatteita, joissa en oloani tunne kovinkaan seksikkääksi, vaikkeivat mitään mummo vaatteita olekaan. Läskit tuon epäseksikkään oloni tekee eikä vaatteet. Joskus vielä kuitenkin aijon mahtua taas S koon vaatteisiini. Tällä hetkellä on vain yhdet housut (muovihousut) jotka mahtuvat päälleni ja uusia levenevälahkeisia housuja tuntuu olevan lähes mahdoton löytää. No, ehkäpä ne läskit tästä vielä lähtisivät, ainakin toivottavasti. Yritän kuitenkin hyväksyä ihrani ennen kuin niistä pääsen eroon. Osaan myös vitsailla läskeilläni, vaikkei kivalta tuntuisikaan jos esim. joku tuntematon tulisi läskeistäni mainitsemaan.

Olen jatkuvasti alkanut näkemään unia joissa olen raskaana. Johtunee vauvakuumeestani joka taas kerran on iskenyt minuun. Ei minulla kuitenkaan ole edes hyvää miestäkään ja lihatiskejä tauteineen en suosi. Tuntuu että joillekin on aina ollut täysin itsestään selvää saada lapsia, vaikkei se sitä olisikaan, ei ainakaan minulle. Kovasti lasta toivoisin mutta näinköhän koskaan tulen saamaan.