Pientä ja isompaakin kiusaa
Vaikka minulla meneekin nyt kivasti niin on joitain kiusantekijöitä minua häiritsemässä. Niitä on mm. nielemisvaikeudet syödessä, jonka takia pelkään koko ajan vetäväni väärään henkeen ruokaa ja tukehtuvani. Tuntuu kuin nieltäessä ei kurkussa olisi tuntoa. Lisäksi tulee välistä hengittämisvaikeuksia ja tavallaan kuin "unohtaisin" kuinka hengitetään. Toiseksi pelkään olla veitsien lähettyvillä kun iskee pakkoneuroosit että sillä pitäisi jotain lyödä (tiedän sen olevan aivan yleinen pakkoneuroosi, mutta eipä se paljoakaan auta, kun välistä ottaa voimille taistella itseäni vastaan). Kolmanneksi, tuntuu välistä että jalat lähtevät alta ja että niistä lähtisi tunto, etenkin suihkussa ollessani ja ihmisten ilmoilla liikkuessani, esim. kun oltiin kurssilaisten kanssa viikko sitten keilaamassa. Neljänneksi nyt aivan uutena minulle on ruvennut tulemaan sellainen pakkoneuroosi että julkisilla paikoilla pitäisi möläytellä asioita joita en tahtoisi todellakaan möläyttää ja vaikka kammottaa olla ihmisten huomion keskipisteenä. Lisäksi meinaan kilahdella pitkään toistuvista äänistä, muistissa tapahtuu pätkimistä ja välistä tulee muutenkin mielessä pätkimistä ja käsi sekä jalka nykäyksiä sekä aamuisin herään välistä siihen kun olen vetänyt sylkeä väärään henkeen kun leponex aiheuttaa liiallista syljen eritystä. Tänäänkin kun käytiin kurssilaisten kanssa teatterissa niin piti taistella itseni kanssa etten jotain alkaisi möläytellä (vaikka ahdistikin se ihmispaljous) ja lisäksi tuntui että kohta kilahdan kun jossain vaiheessa esitykseen kuului toistuvia ääniä. Pidin kyllä esityksestä muuten. Olen myös huomioinut että nykyään jos puhun jotain Matista tai hänen kavereistaan niin meinaan välistä saada siitä paniikkikohtauksen, sydänkin rupeaa kovasti silloin pompottamaan ja alkaa tärisyttämään jmv. Tässäpä näitä kiusantekijöitä jo tulikin ja ne vaivaavat nykyään lähes päivittäin, enkä oikein tiedä mistä ne johtuvat kun muuten menisi ihan hyvin.
Hei!
Minullakin on pakko-oireita.
Möläyttelen kadulla vieraille ja jopa tuttaville mitä ihmeellisimpiä kommentteja!
Onneksi kukaan ei ole motannut mua vielä turpaan.
Olen kumminkin oppinut olemaan hiljaa mutta möläyttelen kotona
Comment by Lissu — November 12, 2009 @ 6:00 pm